”Hei rakas päiväkirja!
Tänään oli juhlapäivä! Tähän mennessä kauden tärkeimmät pelit tiedossa, suuntana Oulu ja panoksena mestaruus. Herätyksen jälkeen siis kravaatti kaulaan ja puvuntakkia niskaan. Matkaan lähettiin vähän siinä ysin jälkeen vaikka tavoitteena oli ysiltä. Hallille ehdittiin ajoissa, koska pysähyksestä pysty vähän kiriin aikataulua. Jotku aamuvirkut siellä huoltsikalla oli jo syömässä, kun Bikin auto kaarsi pihaan. Toisaalta Bikin autolaisilla ei ollut nälkä vaan pelkästään raskas kaasujalka. Hallilla kuitenkin koko sakki suht ajallaan ja lämmöille selvittiin vaan viis minsaa myöhässä. Tämä vähän yllätti, normisti myöhästytään siitä vartti. Vartilla se ois nytki melkeen saanu myöhästyä, koska pallolämpälle ei päästy kuitenkaan ajallaan. Vihulaiset venyttivät nimittäin keskinäisen pelinsä jatkoajalle. Ehdittiin me silti sitä palloaki siinä läpytellä.
Vastuksena meille oli arvottu hurrikaanit. Tai paskat sitä ollu arvottu, vaan taispa tulla ihan sijotusten perusteella. Mitenkä se peli sitten menikään… Vissiin me tehtiin eka maali ja sitte ne tuli tasoihin. Ja sitte taas me tehtiin ja sitte taas ne. En tiiä miksi me aina annettii niienki tehä meän jälkeen. Vaan olipa ne kerran johossaki, mutta meillä riitti uskoa ja halua. Muutama hassu minuutti jäljellä ja lyötiin peli tasoihin. Jatkoaika alko ja sehän on sitte kerrasta poikki. Tehimä ensin ja onneksi jatkoajalla ei tullu enää niiden vuoroa vaan peli päätty heti siihen meän maaliin. Sinänsä tuo jatkoaika oli meille sillee aika kätsy. Voitettiin se siis 4-3.
Voitto ekasta pelistä vei tien finaaliin. Vastassa Äiti-Netan joukkue. Aikaa ollu ko tunti niin ei jaksettu lähtiä ees ulos siinä välissä. Syötiin ja juotiin ja mietiskeltiin. Varmaan vähän jännittiki. Perus pallolämppien jälkeen sitten peliin. Äiti-Netan joukkue räppäs ekan maalin. Sitte me ja sitten taas ne. Onneksi ne anto meän aina tehä niiden jälkeen. Varmaan olivat kattoneet sen meän ekan pelin ja kohteliaisuussyistä kohtelivat meitä niinkö meki meän vastustajia. Niinhän se Jeesuski jo sano, että tee ite niinkö haluaisit että muutki tekkee. Peli päätty sitte 3-3 ja tämäki meni pidemmän kaavan kautta eli luvassa jatkoaika. Onneksi Mara ei jaksanu kauaa noita jatkoaikoja pelata, niin vältyttiin suuremmilta rytmihäiriöiltä. Mara nimittäin lopetti molemmat jatkoajat alle puoleen minuuttiin. Tai voi se olla, että se ei tahallaa tehny normipeliajalla ko halus itelleen vähän suurempaa sankarin viittaa. Kyllä mie sille sen viitan voin ommella, oli asia kummin vain.
Niin eli voitettiin sitte koko paska. Kyllä mie sanon, että olis ollu kyllä vääryys jos ei oltas voitettu. Onneksi voitettiin, niin säästyttiimpähän siltäki. Hyvinhän me koko sakki jaksettiin taistella ja voi olla jopa vähän ylypiänä, että saa kuulua tähän jengiin. Käytettiin koutsi suihkussa ja pokaali saunassa. Liekköhän saapi kadulla kulukia huomenna rauhassa vai onkohan fanit yhteiskuvia ja nimmareita vailla. Ei ehitä kymppiuutisiksi, ku Mara jäi juomaan lonkeroa kärkkäiselle. Ei haittaa mittään, heippa!”
#40 SK
Toisin sanoen, SBC Levi N2 kaatoi kakkosdivarin lopputurnauksessa SB Hurricanen ja SS Kanuunan, molemmat täpärästi jatkoajalla. Näin ollen naiset saivat nostaa finaalipelin päätteeksi uunituoreen pokaalin päitten yläpuolelle. Tästä joukkueen matka jatkuu Suomisarjan karsintoihin, ole kuulolla!